Vuonna 1944 alun perin saksalaisten rakentama linnoitus alue, jossa varsinaisia taisteluita ei ole koskaan käyty. Alueella on nyt noin 1209 metriä entisöityjä reittejä.
Käymälä löytyy heti alku matkasta. Oletuksenamme oli, että tämä on ihan museoon kuuluva, mutta vaikutti lähes tuoreeltaan käytetyltä ...
Aaltolevy korsu, jossa kamina paikoillaan
Korsun piippu tunturissa. Hyvin nämä korsut häviää maastoon, jollei tiedä näitä juuri etsiä. Ja aika korkealla tunturissa jo ollaan. On täällä ollut kallion louhimista siviilirakentajia ja sotavankeja, joista valta osa on oletettavasti olleet venäläisiä.
Paikoin maasto on vaikea kulkuista ja nousua on paljon. Alla oleva kuva on vielä todella helppokulkuisella alueella oleva ase- tai ampumapesäke. Etulinjassa.
Alueella on yli kymmenen puukorsua, mutta kunnostettuja kolme kappaletta.
Ja yhä vain ylös päin on matka. Välillä polku muistuttaa enemmänkin puroa. Todellakin kunnon kengät olisvat olleet tarpeen tällä reissulla, mutta onneksi on kesä ja lämmin. Maisemat ovat mahtavat. Tässä myös jokin pesäke.
Pitkän nousun päätteeksi komentokorsu, joka on enemmän sisustettu ja huomattavasti isompi kuin muut korsut.
Sitten seikkailemme takasin alas ja tutustumme museon tarjontaan. Oli käymisen arvoinen, vaikka ei museo reissu ihan kevyimmästä päästä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.