Näin alan hiljalleen heräilemään kesä-horroksestani ja pääsen taas kirjoittelemaan. Tosin mitään ihmeellistä tai mullistavaa ei ole tapahtunut, kun elämä ei aina kulje ihan niitä uomia kuin kuvittelee sen menevän.

Juu mutta kesälomalla olimme viikon Syötteellä elokuussa. Aivan mainio ajankohta, jos ei halua, että on paljon muita turisteja. Niin paljon nähtävää, ettei viikko oikein riittänyt, kun  ei lomalla halua ihan minuutti aikataulun mukaan juosta. Mutta kaikki paikat missä käytiin olivat aivan upeita, no ehkä siksi, että Suomessa luonto on upeaa.

Kävelimme Vattukurun lenkin noin 2 kilometrin lenkin koiriemme kanssa. Joten aikaa kului siksi paljon, koska "kaupunkilais" koiralle on paljon ihmeteltävää villissä luonnossa.

Alueelta löytyy melkoisen kookkaikkaita muurahaiskekoja. Joista yhdestä kuva yllä.

Polku oli kaikin puolin hienosti hoidettu ja selkeästi merkitty. Alku matka oli enemmän nousua, kun kuljimme luontopolun myötäpäivään. Sitten alkoi lasku ja tässä vaiheessa koiramme alkoivatkin olemaan tosi levottomia. Syy levottomuuteen näkyi sitten kun pääsimme metsästä rinnesuon kohdalle (alla kuva rinnesuosta), kuvaan en saanut poroa, mutta poro oli kulkenut edellämme ja suon kohdalla lähti onneksi eri suuntaan.

Lopulta pääsimme kurun pohjalle jossa oli erittäin siisti ja hyvin tehty taukopaikka. Siellä hetken levähdimme ja ihastelimme kurua jonka pohjalla solisi puro. Alla oleva kuva on kurun pohjalta.

Tästä oli enään lyhyt matka takaisin parkkipaikalle, josta olimme lähteneet. Pieni nousu ylös rakennettuja portaita pitkin ja notkon pohjassa pitkin polkua loppumatka .

Oli muuten erittäin hieno ja melkein liiankin kuuma päivä, paljon pidempää reissua ei olisi jaksanut kävellä. Onhan se liikkuminen tasamaastossa ja vaaramaisemissa vähän erinlaista. Mutta kaikinpuolin oli mukava pikku retki.